Pidä hauskaa!

Tiedättekö, mitä kuulee ensimmäisenä, kun kertoo lähtevänsä vaihtoon? Oi kun ihanaa on aika vahva ehdokas. Entäs sitten, kun on juuri kohta lähdössä vaihtoon? Pidä hauskaa. 

Tämä hauskan pitäminen se on kumma juttu. Jos olet reissussa viikon, kaikki olettavat, että grillaat itseäsi rannalla, kierrät pari ostoskeskusta ja näet tietysti kaiken, mitä ensimmäinen vastaantuleva kaupunkiopas hehkuttaa maailman seitsemäntenä / kahdeksantena / yhdeksäntenä ihmeenä. Jos olet Erasmus, kuvio on hiukan toinen.


Kuvailin jo muutama merkintä sitten itseäni tylsäksi ihmiseksi. Toistan sen tässä. Katsoin kartasta, miten pääsee asunnolta yliopistolle, ja tulevilta kämppiksiltä kysyin, missä on lähin ruokakauppa. Hurjin Google-hakusanani (tuotesijoittelu tahaton) on tähän asti ollut "kirjakauppa", koska sellainen nyt ainakin pitää löytää.

Mitä sanovat muut tästä? Odotas kun pääset Erasmus-elämän makuun. Kommenteissa on tietävä sävy, ja jos paikalla on useampi jo vaihdossa ollut, ohitseni ja ylitseni vaihdetaan merkitseviä katseita. Jos todellisuudessa olisi efekti, jossa erilaisia hakusanoja voisi leijua henkilöiden yllä, niitä olisivat tässä tapauksessa bileet, bileet, ekskut ja ehkä kerran vielä kiellon päälle bileet. 

Joudun kiusalliseen tilanteeseen. Naamani vääntyy sellaiseen samanlaiseen puolikohteliaaseen virneeseen kuin Hercule Poirotilla silloin, kun hänelle tuputetaan väkisin teetä ja muita peribrittiläisiä herkkuja. Niin, niin, katsotaan sitä sitten. Kulman takana mietin, että ei taas, taas näitä.  Tunnen itseni entistä tylsemmäksi. Jos tämä määrittelee kivan, voin saman tien painua lähimpään katakombiin ja pysyä siellä.

Täysi-ikäistymisestäni on vierähtänyt jokunen vuosi. Henkilöllisyystodistusta olen vilautellut lähinnä erilaisissa virastoissa ja äänestäessäni. Baarissa en ole ollut koskaan. Kaupan kassalla papereita on kysytty kerran, ja sekin oli vahinko.

Muistan elävästi, miten minulle Helsinkiin muuttaessani ja opinnot aloittaessani sanottiin aivan yhtä tietävästi monelta taholta, että tokko saat opiskelluksi, kun kaiken juhlimisen makuun pääset. Sikäli ennuste piti paikkansa, että järjestöaktiivi minusta tuli. Suosikkiaktivitettejani ovat kokoukset. Siis ne, joissa on pehmeää juustoa. Ne, joissa ei sinällään kyllä juhlita (vaikka hyvien ystävien seura on tietysti kontekstista riippumatta juhla!). Juhlissa minua on nähty huomattavasti harvemmin.

Miksi? En ole siitä aivan varma. Hain ratkaisua listan kautta.

1. Olen vertikaalisesti vähäinen olento, ja tasapainoni ei ole kehuttava. Juhlissa on usein paljon ihmisiä ja meteliä, ja mikäli alkoholilla on osuutta asiaan, ihmiset tahtovat liikkua melko ennakoimattomasti. En ole ryysivää tyyppiä. Kaltaisillani henkilöillä on suuri riski tulla tönityksi ja tuupituksi, ja se saattaa johtaa kaatumiseen. Vellovissa ihmismassoissa on melko epäsuotuisaa maata lattialla. Lisäksi minulla on neljä jalkaa, joihin on mahdollista kamppautua tai jotka voi kampata. Riskit sen kun kasvavat.

2. Kakofonia. Aina ei jaksa huutaa musiikin/puheensorinan yli. Siispä vaikenen. Hiljaisella on harvemmin seuraa, ja tilanteeseen sopivia aktiviteetteja (lukeminen ja kirjoittaminen) katsotaan usein pahalla silmällä (outoa).

3. Kohdan yksi huomioon ottaen paras sijainti on noin suunnilleen oven vieressä, mieluusti istuimella. Kyllä siinä tulee sellainen olo, että saman tien oven toiselle puolelle, ja aktiviteettimahdollisuuksien määrä kasvaa huomattavasti.

4. En käytä alkoholia (tasapainoni on aivan kyllin huono, sen rajoja ei tarvitse kokeilla juomilla) enkä tanssi (kts. edelliset sulut).

5. Ekskut! Etanavauhtinen kävelijä lähtee vieraiden tyyppien kanssa vähän kiertelemään. Joko a) koko joukko joutuu kävelemään etanan kanssa samaa tahtia (raukkaparat, kukaan  normaalivauhtinen ei jaksa sitä) tai b) joukko kipittää kilometrejä edellä, eikä etana ehdi tarkkailla mitään, kun pitää keskittyä pysymään perässä (usein siihen pystymättä, eli seurauksena on joka tapauksessa joukosta jääminen).


Ei siinä, ajattelin kyllä silti pitää hauskaa. Jos käsitteen yleinen määrittely ei sovi käytäntöihin, täytyy tehdä oma. Katsotaan kesällä, millainen tuli.