Olen matkustanut. Istun huoneessani osapuilleen keskellä Pisan keskustaa ja mutustelen keksejä, jotka on saattanut valmistaa Antico porno etc, ainakin, jos fonttiin on uskominen. Järjellä kyse saattaa kuitenkin olla fornosta. Ei ole repäisevänhenkinen keksipussi tuo kumminkaan.
Matka meni kohtuullisesti. Jopa lentokenttäavustajat olivat enimmäkseen mukavia. Olin odottanut vaihdosta Pariisissa kamalaa katastrofia, mutta ranskalaisetpa olivatkin tälle erää oikein positiivinen yllätys. Ainoa riita tuli vasta perillä Pisassa, kun avustaja keksi ruveta lakkoon sillä punaisella minuutilla, kun minut oli saatu koneesta kentälle. Ei, hän ei ymmärrä italiaa. Eikä englantia. Eikä itse asiassa mitään muutakaan kieltä. Ei, hän ei aio auttaa minua taksille, puhumattakaan että tietäisi, mistä takseja saa. Anteeksi, neiti, minä en.
Olin matkustanut yhdeksän tuntia, en kuullut mitään (koska korvani kapinoivat lentämistä ja lukkiutuvat vuorokaudeksi joka kerta) ja olin nälkäinen. Yritin olla kohtelias, mutta kun se ei tuottanut tulosta, annoin itselleni luvan olla häijy ja ikävä ihminen. Te ette pidä minusta ja minä en pidä teistä. Pääsemme toisistamme sitä nopeammin eroon, mitä nopeammin te löydätte mielenne perukoilta taksin sijainnin tai puhelinnumeron. Ihan minkä tahansa taksin. Kiitos. Johan tuli tyyppiin eloa, ja lopulta tiemme erosivat taksin ovella varsin kohteliaasti ja sydämellisesti.
Asuntoon asettuminen kävi helposti, enimmäkseen luullakseni kiitos esiliinan, joka oli tasoittanut tieni talon hierarkiaan ennakkoon. Solahdin sisään, hei vain kaikille, ja sain järjestellä omat tavarani kaikessa rauhassa. Ei hössötystä, ei minkäänlaista ulkomaalaisihmettelyä, ei mitään. Tuossa ja tuossa on sinulle hyllytilaa, sanottiin keittiössä ja kylpyhuoneessa, ja oveen oli kiinnitetty wi-fin salasana. Sitten olinkin jo aivan tavallinen olento. Ja hyvä niin.
Kaikki ei tietenkään mennyt kivuttomasti. Laitokselta sanottiin, etteivät he ole suomalaisesta vaihto-opiskelijasta kuulleetkaan. Tiesin odottaa tätä, ja kulman taakse päästyäni nauroin niin, että vatsalihaksiin koski. Saammepa nähdä!
Joka tapauksessa. Pisa. Sataa. Talot ovat hauskan värisiä ja kaasuhellat pelottavia. Lisää pian, toistaiseksi kaikki hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti